Markkinatalouden vahvuuksiin kuuluu, että ihmisillä on monen asian suhteen valinnan mahdollisuus. Jos meinaa elää, on pakko syödä, mutta sen mitä, voi päättä itse varojen ja halujen pohjalta. Tämä tietysti edellyttää, että on mistä valita ja toimivilla markkinoilla on. Markkinoiden toimivuuteen kuuluu kilpailu, joka puolestaan pakottaa toimijat pitämään tasonsa ja hintansa kurissa.
Olen kuullut sanottavan, että herra se on herrallakin ja näin lienee. Yritysjohtamisessa keskeistä on tuotto. Maailman mahtavimpien yritysten omistajatkaan eivät voi määrätä asiakkaitaan ostamaan omistamaltaan yritykseltä, vaan asiakkaat saavat itse valita. Tämän seurauksena yritysjohdon herrana toimivat omistajat ja omistajien asiakkaat. Valtaa menestyjillä taitaa kuitenkin olla runsaasti ja onhan sitä oltava, mutta vallan huumaava vaikutus saattaa muodostua ongelmaksi.
Kun nuori aloittaa työelämänsä, on hänellä valtaa ja toimintamahdollisuuksia rajallisesti. Vanhemmat ikäluokat ovat opastaneet nuorta opiskelussa ja harrastuksissa, joten nuori on tottunut olemaan vallankäytön suhteen jonon hännillä. En muista aikoinaan kenenkään alokkaana ilmoittaneen, että esimiesten vallankäytön kohteena oleminen olisi mukavaa, mutta muistan hyvin itseni ja monen muun nauttineen myöhemmin varusmiesesimiehen vallasta. Sama asia eri näkökulmasta antaakin erilaisen näkemyksen.
Kun nuori nimitetään ensimmäistä kertaa aikuisten maailmassa esimieheksi, haluaa kovin moni toimia hyvänä pomona. Tällöin johdettavien roolia korostetaan ja ollaan sovinnaisia. Elämä on kuitenkin kilpailua ja melkoista vääntämistä, joten mielipiteet muuttuvat. Ihmiset ovat lopulta aika raskaita johdettavia ja näin alun idealismi alkaa sulaa. Koska absoluuttista totuutta ei ole, aletaan keskimäärin suosia itselle sopivia käytänteitä. Keskimääräisen menestyksen karttuessa ihminen alkaa hiljalleen lunastaa asemaansa sosioekonomisesti ja luotto omaan kyvykkyyteen lisääntyy. Tällaisen kehityskaaren jälkeen itseä selvästi nuoremmat alkavat vaikuttaa kokemattomilta untuvikoilta, joihin luottaminen ei olekaan itsestäänselvyys.
Mikäli menestys jatkuu, edetään yrityselämässä yritysjohtoon tai peräti omistajaksi. Tällöin menestys alkaa usein näkyä reilusti keskimääräistä enemmän lompakossa. Tämä tuo taas uusia mahdollisuuksia ja nostaa ihmistä laumahierarkiassa. Muut ihmiset alkavat kiinnostua vaikutus- ja taloudellista valtaa saaneesta ja nämä seikat kuulemma lisäävät myös seksuaalista viehätystä. Valta tekee siis seksikkääksi. Nyt kasassa alkaa olla tekijöitä, jotka laumaeläintä viehättävät ja joista ei haluta luopua. Menestyjä alkaa seurustella muiden menestyjien kanssa, joiden näkökulmat ovat samanmielisiä. Mikäli menestyminen vielä työllistää merkittävässä määrin toimialueen ihmisiä, aletaan yltää seutukunnallisen päätöksenteon vaikuttamiseen. Ollaan jo todella harvalukuisten vallankäyttäjien joukossa ja mielistelijöitä pyörii ympärillä oman edun toivossa. Tällöin lienee helppoa kokea itsensä merkittäväksi.
Ihminen on laumaeläin, joka keskimäärin kumartaa ylempiään ja odottaa samaa alemmiltaan. Joviaalista ja hieman idealistisesta ensipomosta kuoriutuu monissa liemissä keitetty vallankäyttäjä, joka menestykseensä nojaten uskaltaa tuoda näkemyksensä esiin ja pitää itseään hyvänä. Tällöin aletaan vaikuttaa omien etujen pohjalta monella rintamalla; politiikassa, harrastuksissa, työelämässä ja oman toimialan elimissä.
Viimeisten tuhansien vuosien keskimääräinen hallintomalli on ollut itsevaltaan perustuva. Muita malleja on käytetty korkeintaan joitakin satoja vuosia, Suomessa itsenäisyyden ajan eli 100 vuotta. Ihmisellä vaikuttaa olevan taipumus vallan kahmimiseen tilaisuuden tullen. Valta tarvitsee kontrollin, kuten voima vastavoiman. Muuten ajaudumme kohti harvainvaltaa eikä se tiedä ihmisille hyvää. Tämä ei mielestäni ole idealismia, vaan viisautta. Vai ovatko hintakartellit, veroparatiisit, poliittiset kähminnät tai naapurimaiden aluevaltaukset mielestänne hyviä juttuja? Metkaa, että kilpailussa erinomaisesti menestyneet haluavatkin yrittää rajoittaa kilpailua.
