Professori Pauli Juuti on hiljattain sanonut, että suomalaiset pärjäävät hyvinä aikoina talouskurin ja perus managementin ansiosta, mutta muutos ei suomalaiselta suju. Ei ihan huonosti sanottu. Muutos vaatii rohkeutta irrottautua vanhasta ja kykyä luoda sekä tehdä uutta. Hyvissä suhdanteissa voidaan keskittyä mekaanisempaan tekemiseen ja sen hiomiseen, jolloin joustoa ja henkisiä ominaisuuksia tarvitaan vähemmän.
Moni suomalainen ihminen on kasvatettu mekaanisen tekemisen maailmaan. Siinä keskeistä on tekeminen, ei niinkään lopputulos. Metodi toimii hyvinä aikoina, kun tekemisen lopputuloksille on kysyntää, mutta kysynnän vähentyessä ollaan vaikeuksissa. Miksi? Siksi, kun se henkisempi tekeminen ei tarpeeksi laajalti kiinnosta, joten uutta ei saada aikaan. Teot toki ratkaisevat, mutta tekeminen ilman ajatusta johtaa tuhoon.
Yhteiskunnassamme näkyy mielestäni runsaasti asioita, jotka aiheutuvat mekanistisesta maailmankuvasta. Siksi monet ongelmat ja ratkaisut nähdään niin ikään mekaanisina. Viinakeskustelu tapaa hyppiä Suomessa laidasta toiseen. Vanhasen hallituskaudella miedon alkoholin hintoja laskettiin, koska haluttiin estää lähinnä Virosta tuleva viinaralli ja ottaa alkoholin ostosta saatavat veroeurot oman maan hyödyksi. Ei kauaa mennyt, kun jo julkisuudessa korostettiin verokevennysten aiheuttamia juomisongelmia ja vaadittiin alkoholin verotuksen kiristämistä. Aivan hiljattain maamme mediassa on näkynyt keskustelua siitä, että keskioluen myynti tulisi siirtää Alkoon. Taustalla on siis jälleen mekaaninen ratkaisu, joutavan saannin rajoittaminen.
Oletteko tulleet miettineeksi, miksi lähes kaikkialla läntisessä Euroopassa alkoholijuomat myydään ruokakaupasta ilman sen kummempaa mekkalointia? Voisiko syynä olla se, että useimmissa maissa lapsille opetetaan aikuisten esimerkeillä ja puheilla, kuinka viina on viisasten juoma eikä sitä sovi nauttia liikaa? Tällöin tulevaisuuden aikuiset oppivat pääsääntöisesti itse kontrolloimaan alkoholin käyttöään ja juomat voidaan myydä ruokakaupasta. Suomessa menettely ei toimi, koska monet vanhemmat painavat töitä hammasta purren, jolloin vapaalla täytyy saada kunnon känni. Ja sosiaalisissa tapaamisissa täytyy naukata, kun muut ihmiset pelottavat ja tunnelma on selvin päin niin nihkeä. Tästä lapset oppivat ryyppäämistä eivätkä siis opi asiallista alkoholin käyttöä. Alkoholin haittoja pienennettäessä jää jäljelle koirakoulusta lainattu mekaaninen malli eli alkoholin saannin rajoittaminen. Kas kun ei ole ehdotettu läskien ihmisten ruoan saannin rajoittamista.
Mutta eihän mekaanisuus tähän jää. Koulumaailmamme näyttää edelleen luottavan lasten ja nuorten kohdalla mekaaniseen malliin. Jo alakoulun viimeisellä luokalla on yllättävän paljon kokeita, joiden määrä nousee yläasteella. Olen poikani koetuloksista nähnyt, kuinka esimerkiksi matematiikan kokeessa tehdään laskutehtäviä, joiden lopputulokset merkataan uudelleen erillisiin vastauskohtiin. Täysin oikein laskettu tehtävä ei riitä, jos vahingossa kopioit jo kertaalleen oikein laskemasi vastuksen virheellisesti mainittuun vastauspaikkaan. Jos ei tämä ole mekanistista, niin mikä sitten? Oppilaamme menestyvät PISA-tutkimuksissa mekaanisen harjoittelun vuoksi, mutta jatko-opinnoissa putoamme keskikastiin. Onko tuossa lasten ja nuorten mekaanisessa testaamisessa järkeä, jos koulutusputken lopussa tilanne on kuitenkin nykyisenlainen? Oppimaan oppimisen kun sanotaan olevan se keskeinen oppi koulussa.
Jo edellä siteerasin Pauli Juutia, jonka mukaan teemme perussuoritteet työelämässä hyvin, mutta kehittyminen takkuaa. Työelämän kehitys korostaa usein tehokkaampaa tekemistä, jossa toki järjenkäytöllä on merkittävä rooli, mutta tehokkuutta nostetaan vanhassa tekemisessä, jolloin touhutaan tuttujen, vanhojen asioiden parissa. Muutos ja uusiutuminen jäävät näpertelyksi.
Jos katsomme urheilumenestystämme, olemme menestyneet voimaa ja kestävyyttä vaativissa lajeissa, kuten paini, heittolajit ja kestävyysjuoksu. Joukkuelajeissa menestyksemme ei ole ollut samaa luokkaa jääkiekkoa lukuunottamatta. Jumalaton puurtaminen onnistuu, mutta monimutkaisemmissa, taitoa ja tilanteiden lukutaitoa vaativissa lajeissa emme ole menestyneet. On sanottu, että esimerkiksi jääkiekon loppuotteluissa pelaajamme alkavat pelkäämään virheitä, jolloin pelaajat alisuoriutuvat ja lopulta häviävät.
Tasokkaan tekemisen tulokset lähtevät korvien välistä. Meidän kannattaisi kiinnittää jatkossa huomiota henkisiin asioihin, sillä nykytie on loppuun kuljettu. Emme pärjää mekaniikassa ihmisten miljardimassoille, vaan meidän on oltava nokkelampia. Toistojen tekemisellä ja kurinpidolla on puolensa, mutta todellinen hyöty on uusien, fiksujen ajatusten ja itsekurin takana. Älkää kuvitelko, että keskikaljan vieminen takaisin Alkoon ratkaisee ryyppyongelmamme. Syyhyn puuttuminen on aina seurauksiin puuttumista tehokkaampaa.
