Maailmassa riittää puhetta. Osa on asiallista ja osa taas vähemmän. Itse kukin puhuu joskus pehmeitä, mutta joissakin olomuodoissa puheet vaikuttavat erityisen usein tyhjiltä.
- Poliitikot tapaavat luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Ei vaan onnistu. Tämän lisäksi viime aikoina on ollut tilanteita, joissa poliitikko on väittänyt jotain virheellisesti, jäänyt tästä kiinni ja nostellut olkapäitään. Sitten on jatkettu kuin ei mitään. Mitähän tällä saralla seuraavaksi?
- Nuorten ihmisten ansioluettelot. Törmään silloin tällöin esimerkiksi ihmisten LinkedIn-profiiliin. Tämä on nykyisin yksi vaikutuskanava ja kukapa siellä haluaa vaikuttaa onnettomalta. Jos kuitenkin on niin, että ihmisellä on 10 vuoden työkokemus ja koko tuo aika on henkilön itsensä ilmoittamana tehty asiantuntijatasoista neuvontatyötä, herää kysymys, että missä ja milloin se asiantuntemus on hankittu? Ainakin itse olen joutunut aloittamaan organisaation pohjalta ja opettelemaan töitä arjessa. Koulusta valmistuu perustiedoilla varustettuja ihmisiä ja varsinainen osaaminen kertyy työssä. 35-vuotias ei voi olla erittäin kokenut neuvonantaja muuten kuin omasta mielestään.
- Suomessa pelattiin juuri kansainvälistä korista ja hyvin pelattiinkin. Oli todella hienoa katsoa Susi-jengin pelaamista voitosta voittoon. Pelaajat ovat ansainneet kunniansa ja kiitos heille hienoista peleistä. Urheilijoiden haastattelujen sisällöt ovat vain keskimäärin yhtä tyhjän kanssa. Vuodesta toiseen hoetaan samoja asioita suorittamisesta. Pelataan hyvällä energialla, aloitettiin hyvin ja oli ehjä peli omalta joukkueelta. En ihmettele urheilijoita lausuntoja antamassa, mutta hieman ihmettelen, kuinka ihmiset jaksavat tällaista kuunnella vuodesta toiseen.
- Jotkut liike-elämän asiantuntijat tarjoavat ostettavaksi syvälliseen asiakastuntemukseen tähtäävää analysointia. Sinänsä fiksua, mutta missä tällaisia palveluita oikeasti käytetään? Kovin moni yritys tarjoaa oman alansa keskivertopalveluita eikä tarjoajilla ole resursseja parantaa tarjontaa merkittävässä määrin. Kokemukseni mukaan ylivoimainen enemmistö yrityksistä on kiinnostunut oman tarjontansa myynnistä ja sen kannattavuudesta. Syvällinen asiakastuntemus, niin hyvä asia kuin se olisikin, vaatii kiinnostusta rehelliseen analysointiin ja sen pohjalta tehtäviin korjausliikkeisiin. Ei sellainen suurinta osaa kiinnosta. Menestystä ja rahaa kun on saatu tähänkin saakka kovalla yrittämisellä, joten siihen sitä oikeasti uskotaan. Lieneekö syvällisyyden tarjonnassa kysymys oman uskottavuuden kohottamisesta?
