Demokratiaan kuuluu, että valtion ja kuntien päättäjinä toimivat kuntalaiset. Tämä operoidaan kansalaisten edustajien eli poliitikkojen kautta. Kankean ja byrokraattisen järjestelmän muuttaminen vaatii aikaa, joten kehitystyössä on oltava määrätietoinen. Edetään enemmistön kannalta haluttuun suuntaan hitaasti, mutta edetään kuitenkin. Nyt tämä työ ei näytä maassamme erityisen hyvin etenevän.
Selvä enemmistö kansalaisista oli puoli vuotta sitten sitä mieltä, että tarvitsemme julkisten kustannusten vähentämistä. Tällä suhteellisen selvällä mandaatilla hallitus aloitti työnsä. Nyt on kulunut noin puoli vuotta ja maan asioiden hoidossa on päästy vasta alkuun, kun jo kuuluu, että yhden hallituspuolueen kannatus on syöksyssä ja puolueen kannattajat ovat vaihtaneet leiriä pääsääntöisesti opposition puolelle. Saatiinpa Sote-uudistuksesta aikaan hallituskriisikin. On ilmeisesti käynyt niin, että osa henkilöistä, jotka olivat vielä keväällä julkisen toiminnan tehostamisen kannalla, onkin muuttanut mielipidettään. Median mukaan erityisesti naiset ovat muuttaneet kantaansa ja äänestäisivät nyt toisin.
On turkasen kova fakta, että julkisia asioita saadaan muutettua vain pidemmällä, esimerkiksi 5-10 vuoden aikavälillä. Mutta mikäli muutosta huovataan ja soudetaan edestakaisin, emme pääse asiassa edelleenkään edes alkuun. Arvaan, että omalle kohdalle sattuva työn tehostaminen kääntää tekijän mielipiteen suotuisasta vastustajaksi. Mutta jos hallitus muuttaa nyt suuntaa, emme tule 3,5 vuoden aikana taaskaan saamaan aikaan muuta kuin lisää velkaa. Kuinka tällä tavalla poukkoilevan joukkion mielipide voi saada näin paljon huomiota? Julkiset palvelut on organisoitu kansalaisia eikä julkisia työtekijöitä varten. Jos kaikille julkisen puolen työntekijöille ei ole varaa maksaa palkkaa, tulisiko työtä teettää velkarahalla? Ei, koska velkaantumista auttavaa suurta kasvua ei ole näköpiirissä, joten lisävelkaa ajaa vain toiseen kurjuuteen.
Mielestäni on niin, että demokraattisesti valittujen päättäjien ja virkakoneiston on vain tehtävä muutos vähemmistön huudoista huolimatta. On todella vastuutonta kansaa kohtaan, mikäli oma lehmä ojassa olevien ihmisten vastustus kaataa maailman muutoksen mukana kehittymisen. Elleivät vastuunkantajat etene määrätietoisesti, ei heillä ole merkitystä. Maata on nyt johdettava keväällä sovitun mukaisesti, ellei toimintaympäristössä tapahdu merkittäviä muutoksia.
Sama ongelma vaivaa meitä kuntapuolellakin. Maailma kaupungistuu ja niin käy myös Suomessa. Nyt kuitenkin on ollut jo pitkään niin, että pienetkin kunnat haikailevat uudesta noususta ja puhuvat kilpaa elinkeinopolitiikasta. Väki vähenee ja ikääntyy, joten ainoa keino menestyä on kuulemma saada pieniin kuntiin uusia työpaikkoja. On vain niin, että kunnissa tarvitaan lisää yksityisiä työpaikkoja eli siis yrityksiä. Näitä kuntien vastuuhenkilöt kertovat yrittävänsä houkutella kasvukeskuksista kuihtuvaan periferiaansa. Samaa yrittävät lähes kaikki pienet kunnat, mutta onnistumisia löytynee vain muutamalle onnekkaalle. Eihän kasvukeskuksessa sijaitseva yritys muuta tuppukylään sen vuoksi, että siellä tarvitaan työtä. Asiakkaitahan yrityksen palvelevat eivätkä kuntapäättäjiä.
Julkisen puolen ja erityisesti kuntien päättäjien tulisi tajuta, että pienet kunnat menettävät asukkaansa ja sitä kautta toimintamahdollisuutensa. Kuntien johdon päätyö ei ole elinkeinopolitiikka, vaan kuntapalveluiden tehostaminen ja niiden turvaaminen toimivalla tavalla. Eivät virkamiehet osaa yritystyöpaikkoja luoda, mutta kylläkin tehostaa tuntemansa kunnan toimintaa. Siihen kuntapäättäjien päähuomio tulee keskittää. Elleivät kuntapuolen poliittiset päättäjät salli kuntajohdon tehdä muutoksia, jää kuntajohdon rooli ainakin minulle epäselväksi. Kuka sellaisessa tilanteessa johtaa kehitystä? Ja kenen demokratiaa on se, ettei tehdä mitään tai haihatellaan yleismaailmallista kehitystä vastaan kipeiden päätösten välttämiseksi?
Huonoinakin aikoina joillakin yrityksillä menee hyvin. Nämä yritykset saattavat suunnitella laajennusta eli esimerkiksi uuden tuotantolaitoksen perustamista. Tässä voi hyvinkin olla saumaa myös pienelle kunnalle. Pelkään vain, ettei näitä laajentajia riitä ihan joka kuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päättäjien ja johdon painopiste tulee keskimääräisessä kunnassa olla palvelujen tehostamisessa. Muuten kukaan ei johda kehittymistä ja tämä tietää melkoista katastrofia maaseutukunnille. Tämä ei ole ihan helppoa, mutta mahdollista. Se on teistä vastuunkantajista kiinni. Johtaminen ei ole läheskään aina kivaa, mutta Juha Sipilän sanoin tekemättä ei voi jättää.
