Onko nöyrä ihminen hyvä ihminen? Lukija käsittää toki, että savolaisittain sanottuna voi olla tai voi olla olematta. Nöyryyden ja ihmisen hyvyyden välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Itse olen kokenut, että julkisessa keskustelussamme korostetaan usein nöyryyttä. Tavataan sanoa, että olisi hyvä olla nöyrä, mutta ei nöyristelevä. Miksi ja kenelle tulee olla nöyrä? Olen kuullut monen tekemisessään menestyneen sanovan, että tekemiselle tulisi olla nöyrä. Tällä kai tarkoitetaan sitä, että tekemisen sisältöön ja tapaan tehdä tulisi kiinnittää jatkuvasti huomiota, jotta tekemisen laatu ja lopputulos tulevat hyväksi. Ostan tämän ajatuksen, sillä tekemisellä on aina tarkoitus eikä tämä tarkoitus täyty, jos tekemiseen suhtautuu yliolkaisesti. Ja huonosti tekemistä tuskin kukaan kannattaa. Kun pysyt nöyränä tekemiselle, orientoidut tekemään hyvin ja tällä on lopputuloksen kannalta väliä.
Kuinka on sitten muunlaisen nöyryyden laita? Itselleni tulee mieleen ainakin nöyryys esimiehelle, työnantajalle ja valtaa pitäville yleisesti. Tässä se jekku piileekin. Jos heillekin on oltava nöyrä, niin kuin ilmeisesti suositus usein on, tarkoittaa nöyryys myös nöyryyttä itseään ylemmille. Tällöin nöyryyttä käytetään helposti vallan välineenä. On oltava nöyrä, jotta ihmisten käsittely helpottuu. Miksi ihmeessä nöyryyttä esivaltaan muuten korostettaisiin? Tämä kai on se osa, jossa nöyryys muuttuu nöyristelyksi, jos on muuttuakseen.
On toki viisautta suhtautua kaikkiin ihmisiin kohteliaasti ja varsinkin palkanmaksajaan, mutta tarvitaanko hyvään lopputulokseen nöyryyttä ihmisille? Jos tekeminen tapahtuu organisaation suorittavassa päässä, ei kaikki voi olla omaa mieltään, sillä silloin ihmiset eivät souda samaan suuntaan. Mutta ei kai se ole nöyryys, jolla tuloksia tehdään, vaan into ja suorituskyky. Mitä tällä on tekemistä muun kuin tekemisen nöyryyden kanssa?
Minusta tapaamme vanhoja peruja korostaa nöyryyttä, vaikka emme selvästikään ole sellaisia. Kun vastahankainen suomalainen joutuu nöyräksi, on kovin usein seurauksena takanapäin arvostelua ja muuta juputtamista, josta on nöyryys kaukana. Edessä palvotaan silmää, mutta annas olla kun silmä välttää. Voiko kukaan oikeasti uskoa näennäisnöyryyden tuottavuuteen nykyaikana? Niin sanottu nöyryys johtaa melkoiseen kontrollin tarpeeseen ja tämä maksaa. Johdon ei tarvitse olla huolissaan eriävistä mielipiteistä työhön liittyen, sillä kyllähän maailmaan ääntä mahtuu. Mielipiteen sanominen on perusoikeus, jota hyödyntäisin reippaasti. Johdolla on lopuksi kuitenkin oikeus päättää menettelystä, joten eihän mielipiteiden vaihto vielä vie laivaa eri suuntaan. Päinvastoin, siinähän näkevät, että pomolla on munaa heittäytyä kehään johdettaviensa kanssa. Eivät yrityksen linja ja päämenettelytavat ole äänestysasioita, vaan niistä päättä johto omistajien siunauksella. Mutta kai sitä sentään eri mieltä saa olla.
