Presidentti Sauli Niinistö järjesti kesäkuussa Kultarannassa tilaisuuden, jossa monet vaikuttajat saivat tilaisuuden esittää näkemyksiään siitä, mitä Suomessa tulisi jatkossa tehdä. Keskustan puheenjohtaja Sipilä katsoi, että tarvitsemme muutosta ja maamme on johtamisen kriisissä, kun emme ole pystyneet kehittymään maailman muutoksen edellyttämällä tavalla. Björn Wahlroos kertoi näkemyksenään, että Eurooppa on menettänyt kyvyn menestyä. Niin tai näin, lienee kuitenkin kiistatonta, etteivät taloudelliset näkymät tällä hetkellä ole erityisen hyvät.
On ymmärrettävää, että menestyksen jatkuessa muuttuminen on vaikeaa. Ihminen tuudittautuu ajatukseen, josko menestyminen vanhoilla lääkkeillä sittenkin jatkuisi. Kasvua odottavat kaikki eikä numeroiden olleessa kunnossa haluta riskeerata tyyliä, jolla menestytään. Tästä johtuen on ymmärrettävää, että menestyneet tahot haluavat maksimoida nykykonseptilla toimimisen tuotot, vaikka tiedettäisiin muutoksen olevan tulossa. Mutta muutoksen tultua alkaa eri peli. Silloin joudutaan rakenteisiin yltävään muuttumiseen, koska vanha ei kaikin osin enää kelpaa eikä uuttakaan ole vielä tarjota, sillä hetki sitten satsattiin entisiin eväisiin.
On sanottu, että olemme hyvien, tasaisten aikojen menestyjiä, sillä osaamme talouskurin ja perus managementin, mutta muutos ja joustavuus eivät meiltä käy. Tämä näkyy mielestäni nykyisinkin hyvin. Olen jo aiemmin tällä kanavalla valitellut, kuinka suomalaisten yritysten väki ei ota muutosta tosissaan. Näen omassa työssäni sen, että kehityksen johtamiselle ei resursseja tahdo löytyä. Johtajilla on näpit liian monessa sopassa ja arkitoimitukset ohjaavat tekijöiden huomion perustyöhön. Puheissa halutaan kyllä, mutta käytännössä asia priorisoituu niin, että muutos jää taustalle.
Talouselämämme ongelma on pitkälti teollisuuden tuotantorakenteessa eli teollisuuden tuotanto ei enää mene kaupaksi maailmalla. Esimerkkeinä tästä ovat sanomalehtipaperi ja elektroniikka. Tarvetta ei enää ole tai muualla tuotetaan huomattavasti halvemmalla. Lisäriesana on yleinen taloudellinen matalasuhdanne. Menetetty teollisuustyö ei sellaisenaan enää maahamme palaa ja tilalle on keksittävä uutta, kaupaksi menevää tekemistä. Kaiken lisäksi julkisen sektorin työpaikat ovat lisääntyneet maassamme. Tuottava perusta on supistunut ja samalla kuluttava osa on lisääntynyt. Tämän vuoksi esimerkiksi verotustamme on kiristetty emmekä ole valtiona pystyneet säästämään kuluissa, joita on taidettu siirtää kunnille. Jokainen ymmärtää, ettei näin voi jatkua, mutta epäilen silti suurimman osan suhtautuvan asiaa siten, että ”muutosta tarvitaan, mutta itse en halua eduistani tinkiä”.
Mikä sellainen markkinatalous on, jossa menestyksen tuottaa valtio? Menestys lähtee yrityksistä ja nyt osalla yrityksistä on haaste kilpailukykyyn liittyen. Ratkaisu ei mielestäni voi löytyä valtiosta, vaikka valtion rooli on silti merkittävä. Valtio päättää mm. kulurakenteestaan ja verotuksesta sekä mahdollisesta julkisten hankkeiden rakentamisesta. Yritysten kilpailukyky on ensisijaisesti yritysten asia ja jos kilpailukykyä on parannettava, tarvitaan tilanteessa erittäin vaativaa muutosjohtamista. Työn hintaakin joutunemme osin laskemaan, mutta tämä tie johtaa helposti siihen, ettei taaskaan muututa, vaan kilpailukykyä yritetään tekohengittää laskemalla tarjonnan hintaa. Taloustilanteemme paranee, kun saamme markkinakelpoista tarjontaa nykyistä enemmän aikaiseksi. Tämä lähtee johtamisesta. Maamme ei muutu, ennen kuin vastuujohtajamme muuttavat johtamistaan. On naivia kuvitella, että vain valtiojohdon johtaminen on kriisissä. Yhtä lailla osassa yrityksiä mennään vanhoilla lämpimillä.
Pk-yritysjohtomme on opetettu siihen, että kehitystyöhön saa yleensä yritystukea. Se on hyvä asia, mikäli muutoksessa ollaan tosissaan, mutta usein tilanne on, ettei muutokseen lähdetä pelkästään omilla rahoilla. Silloinhan muutoksen tarvetta ei koeta kriittiseksi. Tässä on todellinen sylttytehdas. Ellei yritysten johto koe merkittävää muutostarvetta, ei muutosta tapahdu. Eiväthän työntekijät voi muutosta aloittaa, muutos on omistajien ja johdon aloitettava. Kyse on jälleen kerran asenteesta ja ajankäytöstä. Ihmisen muuttuminen vaatii johtamista, vain harva pystyy yksin muuttamaan itseään.
