Katselin jokin aika sitten vapaa-ajan teknisiin laitteisiin liittyvää ohjelmaa. Ohjelmassa vierailtiin alan messutapahtumassa, jossa haastateltiin osallistuvien yritysten markkinointi- ja myyntivastaavia. Näiden henkilöiden puheet edustamiinsa tuotteisiin liittyen herättivät mielenkiintoni. Ohjelma oli tallennettuna kovalevylle, joten kykenin tarkastelemaan sanomisia useita kertoja.
Eräs markkinointi-ihminen vastasi toimittajan kysymyksiin messujen tavoitteeseen liittyen, että ”täytyy saada aktivoitua asiakkaat”. Mikä älynväläys ja osaaminen! Eiköhän koko markkinoinnin ja erityisesti messutapahtuman tarkoitus ole juuri tuo.
Toisen merkin edusmiehen pakeilla toimittaja kysyi, että ”alan myyntikäyrä on ollut pitkään laskussa, joten joko nyt noustaan?” Merkin edustaja vastasi seuraavasti: ”No se mikä menee alas, nousee ylös ja toistepäin. Ruotsissa myynti nousee, niin kuin Euroopassakin, joten kyllä Suomikin tulee sieltä ihan varmasti.” Mies jatkoi juttuaan todeten seuraavasti: ”Kun katsoo tätä messufiilistä, on helppoa olla optimistinen ja positiivinen. Uusi tuotteemme on nostanut profiiliamme ja on tosi hieno uutuus.” Herra puhuu tosi asiassa ihan pehmeitä eikä hänellä vaikuttanut olevan todellista käsitystä siitä missä mennään. Sen vuoksi toimittajalle oli yritettävä vastata jotakin positiivisen kuuloista.
Seuraava haastateltava kertoi, kuinka ”vanha tuote on tehnyt paluun ja uskon, että tuotetta myydään mitä enemmässä määrin”. Ja jatkaa, että ”tälle vuodelle tulee edellisvuoden hitistä pienempi ja pikkuisen edullisempi versio ja siihen uskotaan paljon.” Sama tyhjän puhuminen jatkuu edellisten puhujien malliin. Yrittäkää nyt myydä tuolla tavalla. Asiakkaan täytyy olla melkoisessa ostokiimassa, jos nähdyt esitykset riittävät.
Haastatellut markkinointi- ja myyntivastaavat eivät olleet tilanteen tasalla. On toki niin, että tv-kameroiden edessä saattaa jännittää ja haastattelutilannekin voi yllättää. Mutta onko kuitenkin niin, että markkinointi-ihmisillä tulisi olla selkeä käsitys omien tuotteidensa vahvuuksista ja niiden tuottamista hyödyistä asiakkaille? Jos näin on, markkinoinnin tulisi toistaa analyyttisesti mietittyjä juttuja, eikä kieli poskessa ladattuja mitättömyyksiä.
Vastaavaan päättömyyteen suomalaisessa kaupallisessa elämässä törmää jatkuvasti. Markkinointi jaanaa tuote- ja tunnepohjaista tarinaa omaksi edukseen, joka ällöttää ajattelevaa kuulijaa. Luulisi tuollaisen hömpän jääneen 1980-luvulle, mutta esitys oli totta talvella 2016. Milloin esiin astuu asiakasta ajatteleva ja harkintaa edellyttävä tarina, jota voidaan höystää asiakasta maanittelevilla mielikuvilla? Jos vaikeuksissa oleva toimiala vetoaa em. näennäisargumentteihin, en voi välttyä ajatukselta, että huono myynti johtuu osittain huonosta kaupallisesta toiminnasta, varsinkin kun muissa länsimaissa alan myynti on selvästi elpynyt. Ja kuten jo sanoin, ei tällainen toiminta ole mitenkään harvinaista. Suomalaisessa kaupallisessa toiminnassa toistetaan vanhoja kaavoja mekaanisesti. Missä ihmeessä tervettä järkeä omaavat asiantuntijat piileksivät, kun toiminta on näin epäsosiaalisen junttia?
