Liike-elämämme toiminnan fundeeraaminen saa mietteliääksi. Liike-elämä on vuosikymmenessä muuttunut hektisemmäksi ja epävarmemmaksi. Työpaikka ei ole monellekaan itsestäänselvyys ja yritysten kannattavuus on jo pidemmän aikaa ollut ainakin osalla yrityksistä heikompi. Olemme tasapaksuja, perinteisten töiden tekijöitä, joille muutostilanteet ovat olleet hankalia. Luulisi, ettemme putoaisi korkealta, mikäli toisimme tekemiseemme hieman räväkkyyttä.
Käsitykseni mukaan vallalla on ajatus, jonka mukaan markkinointi täytyy olla kohderyhmäuskottavaa. Markkinoinnin yksi perustarkoitus on herättää huomiota. Koska ihmiset ovat erilaisia, luulisi markkinoinnin ja erityisesti mainonnan sekä myyntityön vaihtelevan jonkin verran. Näin ei mielestäni kuitenkaan ole. Olen ollut useita kertoja suunnittelemassa kaupallista toimintaa. Siinä puuhassa on huomannut, kuinka kovin moni suomalainen haluaa ottaa julkisesti kertomansa viestin varman päälle. Kaikenlaista raflaavuutta vieroksutaan sekä julkaisuissa että tilaisuuksissa. Epäilen vahvasti, että tämä ei ole mainostoimistoista kiinni, vaan niistä tilaajista.
Suomalaisessa mainonnassa näkee siis harvemmin räväkkyyttä. Mainostajat haluavat ymmärtääkseni puhutella ihmisiä iloisessa, informatiivisessa hengessä. Tämä sama asia näkyy myös asiakastilaisuuksissa. Niissä otetaan kaikin puolin varman päälle ja varotaan loukkaamasta ketään. Ehkäpä päällimmäisenä syynä tähän on, että yritetään puhutella mahdollisimman laajaa joukkoa. Vanha sanonta kuuluu, että kun palvelet kaikkia, et palvele ketään. Ja kuitenkin asiakastilaisuuksissa toistetaan ikivanhaa kaavaa, jossa esitellään yritystä ja sen tuotteita, mutta ei erityisen hyvin puhutella asiakasta. Erityisen selvää on, että asiakastilaisuuksissa tavalliset, jäykähköt suomalaiset yrittävät esiintyä iloisina ja ystävällisinä. Arvatenkin siitä syystä, että asiakkaat kokisivat yrityksen positiivisesti.
Yritämme olla on pahuksen positiivisia, vaikka emme sitä oikeasti ole. Varomme sanomasta mitään sellaista, josta joku voisi loukkaantua. Tämä ilmenee toinen toistaan apinoivana jargonina, jota asiakkaat eivät ota täydestä. Näinkö asian kuuluu ollakin? Ei mielestäni. Ihminen arvostaa luonnostaan oikeita asioita ja aitoutta. Tuskin kukaan uskoo markkinointijargonia sellaisenaan, vaan tietoa suodatetaan. Tämä siksi, että lähes kaikki ymmärtävät asioissa olevan hyvää ja huonoa. Nyt viestijät toistavat aina vain sitä hyvää ja varovat visusti puhumasta koko totuutta. Pelkomme siitä, että joku saattaa olla kanssamme eri mieltä tai peräti kritisoida tekemistämme, ajaa meidät melkoiseen munattomuuteen, jossa viesteistä ei erota munaa kanasta. Tähtäämme omaa varovaisuuttamme itseämme jalkaan, kun pitäisi tähdätä asiakkaita.
Kannattaisiko kokeilla jotain muutakin? Markkinointi ja johtaminen tarvitsevat mustavalkoisuutta viestien selkeyden nimissä. Räväkämpi sanominen ja toisten loukkaaminen ovat täysin eri asioita. Eihän kukaan yritä viestinnässään tarkoituksella ketään loukata. Räväkkä voi aivan varmasti olla asiallisestikin. Kannattaako tämän vuoksi uhrata kerronnan teho kaikkia syleilevälle munattomuudelle? Minusta ei. Erityisesti verkossa reilu enemmistö yrittää huutaa viestiään perinteisellä tavalla. Ellette usko, niin katsokaa organisaatioiden nettisivuja. Verratkaa niitä esimerkiksi kolumnistien kirjoituksiin ja näette selvän eron. Kolumnistien kirjoituksia on usein kiva lukea ja asia menee kokemukseni mukaan hyvin perille.
Kaupanteko perustuu mm. asiakastarpeisiin, huomioon ja uskottavuuteen. Asiakastarpeita voi jossain määrin jopa herättää, mutta ilman huomiota jää hyväkin tarjonta myymättä ja viesti lukematta. Älkää suotta pelätkö viestienne terävöittämistä, sillä suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole vaikea erottua tavallisten tarinoiden massasta. Antakaa palaa rohkeasti.
