Kuka haluaa ostaa huonosti tai puolittaisesti tehtyä työtä? Ei kukaan! Vaikuttaa kuitenkin olevan niin, että on töitä, joissa oikein toiminnasta koituu tekijälleen harmia.

Eduskunnasta jää pois useita kokeneita kansanedustajia tämän kauden jälkeen. Heistä neljää haastateltiin maaliskuun 2019 Hesarin kuukausiliitteessä. Artikkelissa kerrottiin, kuinka viimeisen 16 vuoden aikana jokaisen hallituksen pääministeri on kokenut seuraavissa vaaleissa tappion tai murskatappion. Nykyinen hallitus sai yli 60% kannatuksen neljä vuotta sitten, jolloin kansa kuulemma oli kyllästynyt poliittiseen saamattomuuteen ja halusi toimia lässytyksen sijaan. Nyt nämä vastuunkantajat saavat tuta kannatuksen laskun, kun loogisesti ajatellen heitä pitäisi palkita rohkeasta uudistushalusta, vaikka kaikki ei ole putkeen mennytkään. Keskeistä ei ole nykyisten hallituspuolueiden kannatus, vaan se, että jos kansa rankaisee aiemmin haluamastaan, on muutos politiikassa mahdoton yhtälö – ainakin ammattipoliitikoille.

Kehitystyön järki on tekemisen tai sen osan uudistamisessa. Tämä on ihmisille tuskaista silloin, kun omaa motivaatiota ei ole. Motivaatio tuo halun uudistua, mutta jos sitä ei ole, koetaan uudistuminen vastenmieliseksi siitäkin huolimatta, että se olisi ihmisille pidemmällä aikavälillä hyödyksi. Ihminen näyttää haluavan lyhyellä aikavälillä eri asioita kuin pitkällä. Kukapa haluaa lihoa, mutta herkut vain maistuvat monessa suussa niin hyvältä ja laiskottelu on liikuntaa helpompaa. Eikä kovin moni halua ehdoin tahdoin urautua työhönsä, mutta silti erittäin moni kokee halun tehdä niin kuin aina ennenkin. Menehän toteamaan ulkopuolisen kriittinen näkökulma ylipainoiselle tai urautuneelle ihmiselle ja saatat havaita olevasi ikävä tyyppi, jonka kanssa ei haluta leikkiä. Ongelmaksi muodostuu se, että kaikki haluavat rehellistä palautetta, jota eivät läheskään aina siedä. Tämä tietysti kostetaan palautteen antajalle haukkumalla hänet ja pyrkimällä yhteistyön välttämiseen.

Samoihin asioihin jumittaminen ei ole pitkällä aikavälillä kenenkään etu. Maailma muuttuu eikä se ole meidän vallassamme. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että suuri enemmistö ihmisistä tarvitsee kyvykkäiden ja rohkeiden lajitovereiden vetoapua kehittymisessä – oman etunsa riskeeraten. Nikolai Kopernikuksen oppi julistettiin aikoinaan pannaan katolisen kirkon toimesta, sillä Kopernikus kertoi maan kiertävän aurinkoa eikä päinvastoin. Olisiko hirveää liioittelua todeta, että Kopernikuksen ajatukset ovat olleet kovasti hyödyksi ihmiskunnalle, vaikka vastustus oli aluksi melkoista. Ei tietokoneen kehittäminenkään ollut perushemmojen hommaa. Tietokoneen alkuperäisenä isänä kai pidetään englantilaista Alan Turingia, joka päätyi melko nuorena itsemurhaan kylläkin siviilielämään liittyvien vainojen johdosta. Turingin kehittämän salauksenpurkutekniikan sanotaan lyhentäneen toista maailmansotaa Euroopassa kahdesta neljään vuotta. Vuonna 2009 brittien silloinen pääministeri Gordon Brown pyysi anteeksi Turingin aikanaan saamaa kohtelua, sillä Turingiakin hyljeksittiin.

Kiittämättömyyden sanotaan olevan maailman palkka. Ei ehkä ihan huonosti sanottu. Mielestäni on selvää, että sellaiset työt, jotka järisyttävät ihmisten mukavuusaluetta, eivät läheskään aina saa ansaitsemaansa arvoa. Silti juuri ne työt saattavat muuttaa tekemistä ja olla hyödyksi. Uudistajan asema ei ole helppo. Enemmistö ihmisistä haluaa kehittymistä ilman omaa vaivannäköä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail