Suomalainen johtaminen on perinteisesti ollut esimieskeskeistä. Esimies toimii tavallaan ja johdettavat mukautuvat tähän. Edustan kantaa, että johtaminen tulisi perustua ihmisiin ja tilanteisiin. Se mikä toimii yhtäällä, ei välttämättä toimi toisaalla. Tämän johdosta johtamisen tulisi olla nykyistä enemmän sosiaalista ja yhteisöllistäkin. Ihmistä ohjataan oikeaan tekemiseen ja tuloksiin. Esimieskeskeisyydellä voi olla vaikea saavuttaa johdettavan omaa halua eli sisäistä motivaatiota.
Ihmiset tapaavat ymmärtää tekemisen perusteet paremmin, kun ovat edes jotenkin mietinnässä mukana. Kun kokee saavansa vaikuttaa, tuntee vähemmän tarvetta vastustaa. Jos taas ollaan tilanteessa, jossa henkilöllä ei ole omaa näkökulmaa käsiteltävään asiaan esimerkiksi asian vierauden tai vaikeuden vuoksi, on mietintä tehtävä niiden toimesta, jotka siihen pystyvät. Tästäkin huolimatta lopputuloksesta on syytä keskustella havainnollisesti perustellen ja kritiikkiä sietäen. Yhteisöllisyys johtamisessa on keino parempaan lopputulokseen.
Johtamisessa tarvitaan myös vahvaa tahtoa ja kovempiakin keinoja. Ajatelkaapa maamme uuden hallituksen ensimetrejä. Kansa tahtoi kulukuuria ja vahvaa johtajaa. Hallitusta muodostettaessa vallitsi hyvä meininki ja kansa ymmärtääkseni koki, että nyt ongelmiin vihdoin tartutaan usean vuoden höpötysten sijaan. Nyt kun hallitusohjelman säästöjä on ollut esillä pari kuukautta, olemme saaneet huomata, kuinka koulutuksesta ei voi leikata, päivähoitoon koskeminen on lasten asemaan puuttumista ja väärin, työpäivän pidentäminen vartilla on palkansaajan asettamista valtion ongelmien maksajaksi ja kaiken kukkuraksi suurimpien johtajien omaehtoinen rahatuki koulutukseen on hyväntekeväisyyskonservatismia ja väärin sekin.
Absoluuttisia totuuksia voi harva esittää. Elämässä kovin moni asia on näkökulmakysymys. Kun ihmisiltä kysytään keinoista, saa vastauksia näkökulmien pohjalta. Jonkun on kuitenkin pystyttävä valitsemaan keinot ja etenemään sen mukaan. Tässä vaaditaan sitä johtamisen vahvuutta. Samaa asiaa tarkoittavat ihmiset saattavat olla turkasen eri mieltä käytettävistä keinoista ja johtamisen on houkuteltava sekä jopa käskettävä ihmisiä tekemään. Pelkkä ihmisten hyvään uskominen on perspektiiviharha ja johtamisen osaamattomuutta. Johtajan on kyettävä olemaan myös tiukka ja perustellusti vahva. Sitähän siis johdettavatkin usein haluavat, tuuliviiriä ei johtamishommissa korkealle arvosteta.
