Talouden pitkien aaltojen teoria kertoo maailman murroskohdista, jotka ovat teollistumisen aikana muuttaneet maailmaa voimakkaasti. Tällaisia murroskohtia ovat olleet mm. höyrykoneen ja rautateiden käyttöönotto, sähkön valjastaminen, massatuotannon kehittäminen ja viimeisenä tietotekniikan aikakausi. Kukin aikakausi on kestänyt 40-60 vuotta uuden mullistuksen käynnistymiseen saakka. Seuraavaksi murrokseksi uskotaan digitalisaatiota, joka aiempien mullistusten tapaan muuttaa talouselämää voimakkaasti. Jos näin on, olemme jälleen suuren muutoksen edellä.
Tällaiseen olisi suhtauduttava ymmärtäen uusien tuulien muutos. Ymmärrän niin, että digitalisaation myötä moni työ automatisoituu. Jo nyt tietokone kirjoittaa erinomaisia uutisartikkeleita, robotti leikkaa ihmisiä ja vuosia sitten kömpelöinä tunnetut kielten ilmaiskäännösohjelmat kääntävät yllättävän sujuvasti. Tehtaan lattialla jatkuu koneiden automatisointi aivan varmasti. Maailma vain taas kerran muuttuu voimakkaasti.
Koen, että suuri enemmistö meistä tavallisista ihmisistä ei jaksa ottaa muutosta kovin vakavasti. Yritysten uusiutuminen on isossa kuvassa vähäistä, valtiotasolla puhutaan muutostarpeesta, mutta toimenpide-ehdotukset tyssäävät poliittiseen näkökantariitelyyn, kunnissa ylistetään yritysyhteistyötä ilman todellisia villoja käytäntöön ja ihmiset päivittelevät Trumpin kahjoutta näkemättä syitä sille miksi populisti ylipäänsä pääsee valtaan.
Kehitystyötä tekevät ihmiset elävät muutoksen mahdollistamisesta. Kehitystahot tarjoavat erilaisia työkaluja mm. prosessien parantamiseen ja myös siihen, kuinka unelmasta päästään käytöksen muuttumiseen. Tätä tuubaa riittää joka päivälle, mutta maailma ei vain näytä muuttuvan. Syy on meissä ihmisissä. Emme tee tarvittavaa työtä muutoksen toteutumisen eteen kuka mistäkin syystä. Joku voittaa nykyisessäkin tilanteessa ei tietenkään halua muutosta. Moni pelkää muuttumisen vaivaa ja epävarmuutta muutoksen vaikutuksesta omaan menestymiseen, sillä muutos vie monelta työn. Lisäksi on tahoja, jotka eivät vain pääsee muuttumisessa alkuun tai eivät peräti kykene muutokseen. Ja kehitystahot tarjoavat muutosta omalta kantiltaan, kun organisaation muutos on kokonaisuus. Asiakkaita täytyy palvella muutoksesta huolimatta.
Muutos lähtee ihmisistä ja kulttuurista. Jos ihmisiä ei saada muuttumaan, voidaan muutos toteuttaa ainoastaan tekniikan avulla, mikä sekin toki muuttaa ihmisen tekemistä. Kehitysihmiset puhuvat innostumisesta ja onnistumisesta, mutta oikean elämän muutokseen liittyy paljon ikäviäkin asioita, kuten pelkoja ja toteutumia muutoksen haitoista ihmisille. Olen nähnyt lukemattomia kalvoja johtamisen kehittämisen mahdollistavan asiakaskohtaamisten laadun, joka puolestaan johtaa kasvuun ja kannattavuuteen. Ei taida olla ihan näin yksinkertaista. Ihmisten käyttäytymistä voi kuulemma muuttaa, kun vaikutat käyttäytymisen osatekijöihin. Onko tällainen mahdollista maallikolle arkityön puristuksessa? Vuosikymmeniä on esitetty erilaisia prosessikaavioita ja kuviota muutoksen avuksi. Kaikki lähes turhaa, ellei ihmistä saada itse muuttamaan itseään.
Muutos on aivan varmasti mahdollista eikä siihen tarvita ihmetaitoja. Keskeistä on ottaa ihmiset mukaan ja tehdä työtä pitkäjänteisesti. Organisaation muutos vaatii vuosia ja tässä työssä on hyväksyttävä, että muutoksessa käydään läpi kaikkia tuntemuksia onnistumisista rajuihin pettymyksiin. Muutosta voi ja tulee auttaa, mutta en usko, että muutosta voi hallita. Eteneminen ja kehittyminen ovat jo kovia sanoja, kaikkien tavoitteiden saavuttaminen vain harvojen herkkua.
