Ihmisten hyvinvointiin on alettu kiinnittää huomiota ja hyvä niin. Saamme seurata esimerkiksi tiededokumentteja, joissa kerrotaan mm. ravinnon, unen ja liikunnan merkityksestä. Lisäksi korostetaan laumaeläimen sosiaalisten suhteiden merkitystä ja oman pääkopan tasapainoisuutta. Mediassa esiintyy myös runsaasti hyvinvointivalmentajia ja -vaikuttajia, joista ainakin osa muistuttaa ulkoisesti some-teiniä. Eräskin uutisoi koronan seurauksena jättäneensä puolen vuoden naimisissaolon ja kuukauden uusperheen yhteiselon jälkeen erohakemuksen. Siis teiniltä näyttävä +30-vuotias nainen, jolla on lapsia, oli eroamassa toistamiseen ja siis melkein heti häiden ja varsinkin yhdessä asumisen aloituksen jälkeen. Kuinka uskottavaa on tällaisen ihmisen hyvinvointivalmennus?
Jos ihmisiltä kysyttäisiin, haluavatko he elää avoimessa vai suljetussa yhteiskunnassa, veikkaan vahvasti edeltävää. Ihmiset pyrkivät esimerkiksi sangen laajasti kertomaan netissä itsestään kuvien kera. Tietoverkkovierailut tallentuvat ja kertovat meistä kaikenlaista, mutta yksityisyyden suojan vuoksi ihmisistä ei saa julkaista kuvia julkisista tilaisuuksista kuin luvan kanssa – hieman ristiriitaista minusta. Kukapa meistä haluaa tietoa pihdattavan, kun on kyse toisten tekemisistä, mutta kun julkisuuspäätös osuu omalle kohdalle, muuttuu ääni kellossa. Esimerkiksi osakeyhtiöt eivät enää julkaise entiseen malliin tilinpäätöstietojaan, vaikka niin laki edellyttää. Viimeisimpänä esimerkkinä on koronan torjuntaan liittyvien analyysitietojen pimittäminen, johon törmäsi Vesa Vihriälän johtama työryhmä. Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö oli ohjeistanut alaisiaan, että tiedot ovat keskeneräisiä eikä niitä sen vuoksi luovuteta. Ihmiset suhtautuvat avoimuuteen samalla tavalla kuin muutokseen: ehdottoman tarpeellinen, mutta se koskee muita.
Terveydenhuoltoamme korostetaan aina kun puhutaan suomalaisen hyvinvointivaltion vahvuuksista. Ymmärrän asian niin, että terveydenhoidon taso on korkea ja hintalaatu-suhde hyvä. Oletan itseni lisäksi monen ajattelevan, että Suomessa ihmiset hoidetaan. Niin varmaan hoidetaankin, mutta korona on paljastanut tilanteen, jossa mm. hoitajilla ei ole riittävästi suojavarusteita ja osa hoitohenkilöstöstä painaa töitä äärirajoilla. Luulisi, että tällaisessa tilanteessa hoitajien palkkatoiveita kuunneltaisiin, mutta ilmeisesti näin ei ole. Kuntatyönantaja näyttää kertovan mediassa, että näinä taloudellisen katastrofin aikoina, jos milloinkaan, korotuksiin ei ole varaa ja yritysihmisenä ymmärrän ajatuksen. Mutta milloin sitten on sopiva ajankohta? Onko kuitenkin niin, että juuri nyt olemme kaikki velkaa ihmisille, jotka painavat eturintamassa yhteiskunnan eli siis meidän kaikkien hyväksi – ehkä joskus jopa oman terveytensä uhalla? Ainakin yritysmaailmassa sellainen toiminta palkittaisiin. Onko oikeasti mahdollista, että vuosikymmenestä toiseen palkitaan osaa yhteiskuntamme keskeisen resurssin tekijöitä laihanlaisesti? Kovin reilulta ja loogiselta tämä ei vaikuta.
Koronaan liittyviä yritystukia kritisoidaan. Ymmärrän, sillä tutkimus kertoo, että tukien hyöty on pieni. Tämän johdosta yritystuilla saatetaan tukea mm. kannattamatonta yritystoimintaa. Näin onkin normioloissa, mutta nyt on mahdollista, että hyvin kannattava yritystoimintakin alkaa yksiä, koska heidän asiakkaat yskivät. Toisin sanoen globaali ongelma hidastaa kaikkea yritystoimintaa, jolloin todella moni on vaarassa ajautua vaikeuksiin. On kuitenkin niin, että yhteiskunnat toipuvat ja alkavat taas tarvita aiemmin kaipaamiaan tuotteita. Hetki sitten vaikeuksissa olleille yrityksille alkaa tulla tilauksia edellyttäen, että ovat pystyssä. Elleivät ole, seuraa joukkotyöttömyys ja julkisten kulujen nousu sosiaali- ja muiden tukien muodossa. Tätä välttääksemme lienee kuitenkin pehmeämpi tie tukea yrityksiä. Lisäksi yhteiskunnan toipuminen kestää selvästi kauemmin, jos ihmisillä ei ole työpaikkoja, jonne palata, joten yritysten olemassaolon tukemisella mahdollistetaan huomattavasti nopeampi nousu aikanaan. Suurin osa vastuusta jää kuitenkin yrityksille itselleen kannettavaksi, kuten kuuluukin.
