Mikä on osakeyhtiömuotoisessa toiminnassa tärkein yksittäinen työtehtävä? Riippuu ehkä yhtiöstä, mutta äänestän silti toimitusjohtajan tehtävää. Osakeyhtiössä suurinta valtaa käyttää yhtiökokous, jossa yhtiön omistajat kokoontuvat. Vapaassa maassa omistaja saa päättää omistuksestaan, joten päätösvalta kuuluu omistajille. Omistajia voi olla runsaasti ja vieläpä kovin eri ammattialoilta, joten on kätevää valita omistajien joukosta muutamien henkilöiden muodostama elin, jonka tehtäväksi omistajien halun toteuttamisen asetetaan. Tätä elintä kutsutaan yhtiön hallitukseksi. Hallitus käyttää yhtiökokousten välillä suurinta omistajavaltaa yhtiössä.
On hyvinkin mahdollista, että omistajilla on varallisuutta, mutta ei aikaa tai taitoa johtaa omistamaansa yhtiötä. Tällöin on viisasta palkata yhtiön johtajaksi henkilö, joka pystyy hoitamaan yhtiön johtamisen omistajien puolesta. Tällaista henkilöä kutsutaan toimitusjohtajaksi, joka on itse asiassa osakeyhtiölain mukaan omistajien valitsema toimielin, vaikka siis elävä ihminen onkin. Koska omistajat ovat sijoittaneet varojaan omistamaansa yhtiöön, on usein niin, että sijoitetulle varallisuudelle halutaan vastinetta eli tuottoa. Toimitusjohtajan harteille jää yhtiön toiminnan johtaminen siten, että tuottoa saadaan.
Yrityksen tuotot saadaan pääosin maksavilta asiakkailta, joiden palveleminen kannattavasti on kaiken ydin. Toimari on siis haastavassa tehtävässä, sillä hänen täytyy saada sekä asiakkaat että omistajat tyytyväiseksi. Toimarin tehtävänä on lähinnä johtaa yhtiötä, kukaan ei palkkaa kallispalkkaista ihmistä perustyöhön. Oletusarvo siis on, että toimitusjohtaja vaikuttaa johtamisellaan yhtiön kaikkien muiden työntekijöiden toimintaan. Jotta tämä toteutuisi käytännössä, tarvitaan toimarille johtamisen apukäsiä, jotka toimari usein itse valitsee ja muodostaa näin valitsemistaan suorista alaisistaan johtoryhmän. Johtoryhmän nimikin viittaa siihen, että heidän oletetaan johtavan, ei niinkään tekevän.
Maailma on sangen kilpailullinen ja ennustan, että kilpailullisuus vain lisääntyy lähivuosina. Kilpailu on suorittamista tuloksia ja hyviä sijoituksia tavoitellen, jolloin tekemiselle voidaan asettaa tavoitteet. Kovin monessa yritystoiminnan tekemisessä on tavoitteet. Miksi? Siksi, että tekijät tietävät mihin pyrkiä. Olen kuullut aikoinaan yritysgurun sanovan, että menestys on tavoitteiden saavuttamista.
Mitä johtaminen on? Sitä, että ihmiset saadaan tekemään tarkoituksenmukaisia töitä. Tämä vaatii johtamisen sisältösuunnittelua eli niin sanottua asiajohtamista. On syytä muistaa, että vain ihmisiä voidaan johtaa ja johtajat ovat siis palkattuja nimenomaan johtamistyötä varten. Millaisia tavoitteita johtajille ja johtamiselle tulisi asettaa? Tietysti sellaisia, jotka mittaavat sitä, kuinka hyvin johtajat ovat saaneet ihmiset tekemään tarkoituksenmukaisia töitä. Mittareiden täytyy tukea johtamistyön tekemistä ja onnistumista. On houkuttelevaa ja ymmärrettävää asettaa johtajille yrityksen tulokseen ja arvoon liittyviä tavoitteita, mutta ongelma niissä on se, että tulos ja arvo ovat yritystoiminnan lopputuloksia eikä niitä voi johtaa. Johtaminen on tekemisen johtamista ja siihen myös tavoitteet on asetettava. Eihän urheilussakaan johdeta maailmanmestaruutta, vaan tekemistä, jolla mestaruuteen pyritään.
Tässä asian ongelma piilee. Tavallisille työtehtäville asetetaan tekemistä ohjaavia tavoitteita, mutta johtamiselle ei. Johtamisen mittarit ovat lopputuloksia, mikä johtaa käytännössä siihen, ettei varsinaista johtamista mitata kunnolla. Ajatelkaa nyt. Tärkeimpiä yksittäisiä työtehtäviä, joista vielä maksetaan eniten, ei mitata asiaankuuluvasti. Koska me suomalaiset tapaamme kovasti kiihkoilla tuottavuuden kasvun perään, niin olisikohan aika alkaa mitata johtamistakin? Johtaminen on taitolaji, jossa määrällä ei voida korvata laatua. Kannatan siis johtamisen laatumittareiden painottamista, mutta eihän määrää voida täysin ohittaa. Saa olla aikamoinen fakiiri johtajana, jos vain silloin tällöin johtamistyötä tekemällä saavuttaa ihmisten ohjauksen kliimaksin.
Johtamisen loogisuus, työkalujen soveltaminen ja hyödyllisyys, tilannejohtamistaidot sekä johtamiseen käytetty aika olisivat kohtuullisia mittareita johtamiselle. Johtaminen on taitolaji eikä taitolajia voi arvioida pelkillä absoluuttisilla mittareilla, kuten taas johtamisen lopputuloksia voi. Kun johtamisen mittarit ovat kohdallaan, voi tavoitteita nostaa sitä mukaa, kun taidot karttuvat. Niinhän se on kaikessa tulokseen pyrkivässä tekemisessä
