Suomalaisilla on yleisilmaisuja, joita käytetään usein ja erilaisissa tarkoitusperissä. Ilmaisun perusmuoto on selvä kaikille, mutta tämän lisäksi ilmaisuja käytetään useissa muissa asiayhteyksissä ja silloin ilmaisua täytyy osata tulkita. Yksi tällainen ilmaisu on ”en tiedä”. Otan tässä muutaman esimerkin monipuolisen ilmaisun käyttötarkoituksista. Sanonnan perustarkoitus on, että termin käyttäjä ilmaisee muille, ettei tiedä tai tunne kyseessä olevaa asianlaitaa. Mutta samalla ilmaisulla on useita muita käyttömuotoja.
Kun ihminen on epävarma käsiteltävästä asiasta ja tarvitsee lisää harkinta-aikaa, vaikka vain joitakin kymmeniä sekunteja, saattaa ihminen todeta, ettei tiedä. Silloin kai ilmaisu tarkoittaa, että en tiedä vielä ja muodostan kantani mahdollisesti jonkin ajan kuluttua. Edellä mainittu on kätevästi kiedottu kahteen sanaan.
Mutta eihän monimerkityksisen sanaparin käyttötarkoitukset tähän pääty. Suomessa vieroksutaan ääri-ilmiöitä ja voimakkaita mielipiteenilmaisuja. Täällä kuuluu olla samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä asioista. Kaikki em. vaihtoehdoista poikkeavat mielipiteet on syytä ilmaista säällisen maltillisesti. Tästä johtuen en tiedä -ilmaisua käytetään melko usein kilpenä väistää vastuuta. Jos ihminen pelkää esittää omaa mielipidettään, sanotaan aika usein, ettei tiedä asiasta tai ettei sanojalla ole omaa mielipidettä. Tästä olomuodosta pidän kaikkein vähiten, sillä en tiedä -ilmaisun taakse meneminen mahdollistaa velton ajattelun ja vieläpä takanapäin puhumisen. Vaatii rohkeutta olla reilusti omaa mieltään.
Edellisten lisäksi ilmaisua käytetään silloin, kun vastataan pehmeästi ”ei”. Epävarmuutta ilmaisemalla mielipiteen pyytäjälle avautuu mahdollisuus tulkita vastaajan näkökulmaa ja sitä, ettei vastajaa ollut ajatuksesta kovin innoissaan. Tällöin asiasta voidaan keskustella ja näkökulmia tarkentaa. Kätevää varsinkin vieraiden ihmisten kanssakäymisessä.
Näin vuoden alun kunniaksi haluan ottaa esille vielä yhden, miehisen näkökulman. Kun mies ehdottaa naiselleen lähestymishaluja, voi nainen ilmaista mielipiteensä salaperäisesti toteamalla ”en tiedä”. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että toteamusta ei voine tulkita ilman naisille tyypillistä viestinnän monikerroksellisuuden huomiointia. Suomeksi sanottuna äänenpainolla ja kehon kielellä on silloin suuri rooli eikä sellaisten tulkinta ole suomalaisen miehen vahvuus. Siinä voi todellakin käydä niin, ettei ilmaisun jälkeen härmän jätkä oikeasti tiedä, mitä nainen tarkoitti. Ja koska mies ei ymmärrä kyvyttömyyttään tulkita viestejä, siirtää mies tuskan itseltään syyttämällä naista päätöskyvyttömäksi.





