Miten määrittelisitte ihmisen kehittymisen? Itse tapailisin yksinkertaisesti, että ihmisen toiminta muuttuu jotenkin. Tätä tietysti edeltää henkinen kehitysprosessi, jossa ihminen keskustelee itsensä kanssa muutostarpeestaan ja arvoistaan. Arvot ja tavoitteet ohjaavat ihmisen toimintaa käytännössä ja juuri käytännön toiminta kertoo paljon ihmisen arvostuksista. Jos ihmisen toiminta ei mitenkään muutu, ei muutosta tapahdu.

Muutokseen kannattaa ryhtyä, kun sille on perusteet. Muutos on melkoinen haaste ihmiselle eikä muutosta kannata tehdä muutoksen itsensä vuoksi. Maailma kuitenkin muuttuu ympärillämme ja ihmisillä on luontainen taipumus parantaa tekemistään. Näiden johdosta ihminen tulisi päästä elämässään eteenpäin eli kehittyä. Otan pari lyhyttä esimerkkiä. 10 vuotta sitten oli perusteltua ajatella, että Venäjä kehittyy kohti länsimaista demokratiaa ja että Suomen ympäristö on rauhallinen. Toisin on käynyt, sillä Venäjä miehitti Krimin ja sotilaallinen aktiivisuus esimerkiksi lentotoiminnassa on kolminkertaistunut Itämerellä. Konfliktin mahdollisuus on korkeampi, kuin vuosikymmen sitten ja sapelinkalistelu on maailmassa lisääntynyt viimeisten kahden vuoden aikana merkittävästi. Onko toimivaa ajatella kuin aikoinaan vai olisiko viisasta muuttaa toimintaa jotenkin?

Ja se toinen esimerkki: Vallankäyttö kiehtoo osaa ihmisistä ja pientä osaa myös vallan väärinkäyttö. Tämä lienee ollut aina totta ja uskon, että niin tulee olemaan jatkossakin. Kävi kuitenkin niin, että muutamat naisnäyttelijät jenkeissä kyllästyivät elokuva-alan miesten väärinkäytöksiin ja kertoivat julkisuuteen naamoillaan joidenkin alan miesten tekemisistä. Syntyi metoo-kampanja, joka levisi Suomeenkin. Elokuva-ala tuskin on ainoa toimiala, missä valtaa on käytetty väärin. Onko siis niin, että härskihartikaiset voivat jatkaa vallan väärinkäyttöä entiseen malliin vai olisiko kuitenkin niin, että kiinni jäämisen riski on nyt aiempaa suurempi?

Maailman muuttuminen ja ihmisen kehittyminen ovat mitä luontaisimpia tapahtumia. Eihän kukaan toimi elämässään viisikymppisenä täsmälleen samoin kuin kaksikymppisenä. Vanhat toimintatavat kielivät siitä, ettei ajan kulua tajuta. Keskeinen elementti kehittymisen eli uudistumisen käynnistymiselle on muutoksen merkkien havainnointi ja niistä kriittinen keskustelu. Ellei kriittistä keskustelua haluta, ei myöskään kehitysehdotukset maistu – niille kun ei nähdä perusteita. On maailmanluokan alisuoriutuminen, ellei ihminen pyri oppimaan virheistään ja viisastumaan. Jos kuitenkaan toiminta ei muutu, ei ihminen ole viisastunut. Viisastuminen ja muiden toistamien viisaiden ajatusten hokeminen ovat eri asioita.

On sanottu, että suomalainen on hyvä perusjärjestyksen ylläpidossa ja talouden hallinnassa, mutta uudistuminen ottaa voimille. Olen 30 vuoden työkokemuksella täysin samaa mieltä. Todella monella työpaikalla uudistumien on ollut uuden teknologian ohjaamia työtapojen muutoksia eli suomeksi sanottuna tehostamista. Suomessa uudistuminen on pelottava ja siinä mielessä vastenmieliseksi koettu asia, että muutostarve ehkä nähdään, mutta se koskee ensisijaisesti muita. On aika erikoista, jos ihmisen perusarvo on, ettei uudistus ole juuri hänen kohdallaan tarpeen. Onko ihme, ettei innovointi ja varsinkaan sen kaupallistaminen ole ollut varsinainen vahvuus maassamme?

Kilpailukyvyn ydin on sellainen tuotos, joka kiinnostaa ja hyödyttää potentiaalista kohderyhmää. Jo sana kertoo, että kyse on kilpailusta, jossa osalliset pyrkivät menestymään resurssiensa puitteissa. Tekemisestä oppiminen ja maailman muuttumiseen reagointi ovat ehdoton edellytys tässä kilpailussa pärjäämiselle. Uudistuminen tulee nähdä käytännössä tapahtuvana muuttumisena. Ilman sitä uudistumista ei tapahdu ja se on jo inhimillisestikin väärin ja resurssien hukkaamista.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail