Olen moneen kertaan jauhanut ihmisen olevan laumaeläin. Näin se on ja tämä on syytä huomioida käyttäytymistä arvioitaessa ja erityisesti kehitettäessä. Lauman ulkopuolella pärjäävät vain vahvimmat, oikeasti riippumattomat (lue: tarpeeksi varakkaat) ja ne, jotka pyrkivät elämään oman, laumasta poikkeavan arvomaailman mukaan. Kaikille muille lauman ulkopuolisuus on kauhistus eikä elämästä tahdo tulla mitään ilman lauman turvaa.
Johtajien luulisi olevan sellaisia, joilla on luonnetta, kykyä ja aseman mukanaan tuomia mahdollisuuksia ajatella itse eli niin sanotusti omilla aivoillaan. Näin toki usein onkin, mutta usein on myös toisin. On yleistä, että johtajista parhaat eli ”isot pojat” innostuvat jostakin uudesta asiasta ja alkavat toistella ko. asiaan liittyviä termejä. Eipä aikaakaan, kun wannabe-isot pojat ja tytöt alkavat apinoida idoleitaan ja omaksuvat oitis näiden käyttämät termit. Milloin on vannottu asiakaspalvelun ja markkinoinnin, laatujärjestelmän tai esimerkiksi kasvun nimiin. Erittäin usein olen kuullut kerrottavan, kuinka oman alan kilpailu on tosi kovaa ja että on alati juostava kovempaa pysyäkseen edes paikoillaan. Lisäksi kovin moni yrityspuolen ihminen vaatii julkisten palvelujen väen vähentämistä.
Kasvu on viime vuosikymmeninä mainittu lukemattomia kertoja strategiana eli menestyskeinona. Kasvu varmaankin tarkoittaa toiminnan laajentumista ja ehkä sitä numeerisesti selkeimmin kuvaisi liikevaihdon nousu. Tämä on puolestaan selkeästi tavoite eikä keino. Liikevaihto ei kasva itsestään, vaan fiksujen liiketoiminnallisten keinojen avulla, esimerkiksi satsaamalla myyntiin. Eikä asiakas osta keneltäkään ilman hyötyä, joka on siis tuotettava kasvun mahdollistamiseksi. Silti kovapäiset yritysjohtajat hokevat olevansa kasvustrategialla liikkeellä. Sitä paitsi kasvu vaatii yleensä runsaasti rahoitusta eli usein yritys velkaantuu kasvaessaan. Kasvuun sisältyy ylipäänsä riski liiketoiminnan ja kannattavuuden kärsimisestä. Silti kasvun parantavaan voimaan uskotaan melko kritiikittömästi.
Toinen asia, jossa usein analyyttisyys karkaa joukkovoiman alla, on kuntien yhdistämiskeskustelu. Tätä vaaditaan yleisesti eikä perusteetta, sillä valtiomme on elänyt viimeisen kuuden vuoden aikana yhden vuoden täysin velaksi ja monet kunnat ovat niin ikään velkaantuneet. Valtion velka on kasvanut kuudessa vuodessa n. 50 – 60 miljardia eli yhden vuosibudjetin verran. Näin ei voi jatkua ja on siis ymmärrettävää, että julkisen puolen sopeutustoimia vaaditaan.
Suomessa on kuitenkin vanha sanonta, ettei kahden köyhän yhteenliittämisestä tule yhtä rikasta. Jos rahavaikeuksissa olevia kuntia liitetään yhteen, niin mitä siitä hyödytään? Hallintokuluja saataneen laskettua esimerkiksi johtajia irtisanomalla ja siten, että eläköityvien tilalle ei palkata uusia työntekijöitä, mutta kuinka paljon? Rakennusten käyttökulujen säästö onnistunee, mutta säästö kohdistuisi arvatenkin mm. koulu- ja hallintorakennuksiin. Kuinka monet näistä rakennuksista on markkinoilla myytävissä tai vuokrattavissa?
Ellei edellä mainittu onnistu ja käyttökuluissa säästetään, tarkoittaa tämä huollon ja lämmityksen tason laskemista. Säästöä saadaan, mutta ilman ylläpitoa rakennukset rapistuvat, mikä taas johtaa tasearvon selvään laskuun. Miten kuntien rahoitustilanne reagoi, jos tasevarallisuus alkaa sulaa alta? Lisäksi henkilöiden vähentäminen johtaa palvelujen heikkenemiseen ilman kehitys- ja tehostamistyötä, mikä taas nostaa aivan varmasti kuluja. Säästäminen ja rationalisointi ovat eri asioita, joista jälkimmäinen on ammattitaitoa vaativaa ja aikaa vievää puuhaa. Yhdistymisen hyödyistä toivoisin näkeväni selvästi realistisempaa, faktoihin perustuvaa keskustelua. Itse yhdistymisprosessikin maksaa.
Otaksun, että pitkään jatkuneet hyvät ajat ovat totuttaneet suomalaiset johtajat saavutettuihin etuihin. On riittänyt, että tehdään ensisijaisesti kuten ennenkin puheista huolimatta. Arvaan siis, että tämän vuoksi yllättävän moni asia näyttää kelpaavan usealle pomolle melko pinnallisesti tarjottuna. Johtajilla olisi syytä oman toimintansa kehittämiseen, kuten toki meistä suurimalla osalla ihan samalla tavalla.
Korostan, että kasvu on usein viisasta, kuten kuntien yhdistäminenkin, mutta ei aina ja kaikkialla. On ymmärrettävä, että joskus kasvu ja kuntaliitos voi olla syytä jättää tekemättä. Muutosta ei kannata tehdä ilman asianmukaisia perusteita.
