On hämmästyttävää, että strategia vaikuttaa yritysjohtajien puheiden perusteella vieläkin varsin epämääräiseltä asialta. Erään suuren suomalaisen yrityksen toimari kertoi jokin aika sitten julkisuudessa yrityksensä keskeisimpänä haasteena olevan kilpailukyvyn. Ymmärsin, että yrityksen kustannustaso on korkea markkinakilpailijoihin verrattuna. Toimittaja tivasi johtajalta, että onko yrityksenne strategia nyt säästää, johon johtaja vastasi, että pidemmällä aikavälillä strategiamme on kasvaa.
Kaikki strateginen on tärkeää, mutta kaikki tärkeä ei ole strategista. Yrityksen strategiasta puhuttaessa puhutaan yleensä liiketoimintastrategiasta. Se lähtee asiakkaista ja markkinoista ja siinä kerrotaan, miten toimimalla yritys yrittää menestyä markkinoilla. Ajatelkaa nyt, että johtaja kertoo menestysreseptiksi kasvun. Mitä ihmeen hyötyä yritys tuottaa asiakkailleen kasvamalla? Jos asiakas kysyy perustelua sille, miksi hänen kannattaisi ostaa yrityksen palveluja, niin vastaako johtaja, että siksi, kun pyrimme kasvamaan ja haluamme olla niin perhanan suuri?
Kasvu ei ole liiketoimintastrategian osa. Halvat hinnat ja suuri volyymi voivat olla. Tavoite ja tekeminen ovat eri asioita. Mikä tässä on, kun johtajat eivät saa tätä haltuun? Yritystä ei pyöritetä koon, vaan markkinakilpailukyvyn ja rahan takia. Jos autokorjaamo, yksityinen sairaala ja monikansallinen teollisuusyritys tavoittelevat kasvua, niin onko heillä siis sama liiketoimintastrategia? Eipä taida olla.
Toinen merkittävä ajatusharha strategisessa keskustelussa liittyy siihen, onko organisaatiolla ylipäänsä strategiaa. Strategia kertoo keinot, joilla yritys yrittää menestyä. Kai organisaatiolla jotkut keinot aina on. Näin ollen strategiaa voi verrata yksilön arvoihin, jotka ohjaavat ihmisen toimintaa. Arvotyhjiötä ei ole, vaan taustalla vaikuttaa aina jotkin arvot. Samoin on asia organisaatioiden strategioihin liittyen. Ihmiset eivät vain ole sisäistäneet strategiaa asianmukaisesti. Tämäkin on hassua, sillä strategia on arkijärjellä tajuttava asia, jonka ymmärtäminen ei vaadi erityisiä johtamiskykyjä. Strategian luominen sen sijaan voi olla melkoinen prosessi, jossa vaaditaan johtamisosaamista. Ei ole mielestäni mahdollista toimia ilman strategiaa, mutta se voi toki olla puutteellisesti harkittu, epäselvä ja huono.
Mitään vähänkään vaativampaa tekemistä ei tehdä ilman suunnittelua. Tällä saadaan tekemiseen järkeä ja vältetään turhia virheitä. Strategiatyö liiketoiminnassa edustaa siis liiketoiminnan suunnittelua ja on näin ollen erittäin tärkeä asia. Yhtään taloa ei rakenneta eikä sairaalaa tai kuntaa pyöritetä ilman suunnitelmaa. Onko liiketoiminta sitten niin helppoa, että sitä ei tarvitse suunnitella? Ei tietenkään ole. On kuitenkin vähintäänkin yleistä, että suomalaisen yritysten henkilöstö ei tarkkaan tiedä, mitä oikeastaan yritetään saavuttaa ja millä keinoilla. Ilman selkeää strategiaa lauma ihmisiä ajelehtii, mikä sekin on siis strategia.
